Unettomuus ei synny tyhjästä – se rakentuu kerroksista, joita emme usein näe

Unettomuus ei synny tyhjästä – se rakentuu kerroksista, joita emme usein näe

Unettomuudesta puhutaan yhä kuin se olisi yksittäinen oire: stressiä, liikaa kofeiinia, liikaa ruutuaikaa tai huonoja iltarutiineja.
Mutta todellisuudessa pitkäkestoinen unettomuus harvoin syntyy yhdessä kohdassa. Se rakentuu kerroksittain – kehossa, hermostossa, elämässä ja historiassa.

Mä olen itse ollut univalmentaja, tehnyt työkirjoja ja rauhoittavia äänitteitä suggestioiden avulla. Olen opettanut ihmisille unta kymmenien vuosien ajan.

Ja silti – samaan aikaan – olen ollut itse uneton vuosikausia.

En siksi, etten tietäisi, mitä pitäisi tehdä.
En siksi, etten olisi yrittänyt.
Vaan siksi, että taustalla oli jotain paljon syvempää, mitä en aiemmin ymmärtänyt.

Vasta kun unettomuus nousi uudelleen pintaan ja paheni, tajusin, että tämä ei ole pelkkä aikuisuuden stressi tai kiire. Tämä on malli, jonka mun hermosto on oppinut jo lapsena – ja jonka päälle aikuisuuden valinnat, rajattomuus, kuormitus ja ruokavalio ovat rakentaneet oman kerroksensa.

Tässä mä koitan tiivistää , miten nämä tekijät yhdessä voivat synnyttää unettomuutta, joka tuntuu siltä, ettei mikään enää auta – ja mitä oikeasti voi tehdä, kun haluaa alkaa purkaa tätä kokonaisuutta.

1. Hermoston oppima valppaus – kun keho oppii varhain, ettei voi täysin rauhoittua

Ristiriitainen tai epäjohdonmukainen kiintymyssuhde ei ole vain tunneasia.
Se on hermostollinen malli.

Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa aikuisen reagointi vaihtelee, missä et voi täysin ennakoida, miten sinuun suhtaudutaan, hermosto oppii yhden selviytymiskeinon:

Ole varuillasi.
Ole valppaana.
Lue tilanteet.
Reagoi nopeasti.

Lapsen keho oppii toimimaan niin, että pieniäkin muutoksia seurataan tarkasti: onko nyt turvallista vai ei.

Tämä valppaus ei katoa aikuisena, vaikka elämä olisi vakaata. Hermosto toimii edelleen samalla logiikalla.

Se näkyy aikuisena mm. näin:

• nukahtaminen on vaikeaa, jos joku hengittää väärällä tavalla vieressä

• pienikin ääni herättää

• uni on katkonaista

• matkustaminen tai aikataulun muuttuminen sekoittaa rytmin täysin

• iltaa kohti ei rauhoituta, vaan vireystila nousee

• keho “skannaa” huomaamatta ympäristöä koko ajan

• ärsykkeet tuntuvat normaalia isommilta

Kun hermosto on oppinut tämän varhaisen mallin, se ei osaa pudottaa kierroksia vain siksi, että päätämme rauhoittua.

Tämä oivallus oli mulle valtava.
Tajusin, ettei unettomuus ole laiskuutta, huonoja tapoja tai “laitat nyt puhelimen pois ajoissa” -tyyppinen asia.
Se on hermostollinen oppimishistoria.

2. Kuormittava elämäntilanne – kun vanha valppaus löytää aikuisuudessa uuden kodin

Aikuisuudessa me usein hakeudutaan – tai jäädään jumiin – tilanteisiin, jotka tuntuvat tutuilta.
Vaikka ne olisivat kuormittavia.

Mulle kävi juuri näin.

Koska valppaustila oli tuttu ja turvallinen, en tunnistanut sen ongelmallisuutta.
En osannut asettaa rajoja ajoissa.
En huomannut, että keho oli jatkuvasti “päällä”, koska se oli ollut sitä lapsesta asti.

Valppaus ei tuntunut riskiltä, vaan normaalilta.

Aikuisessa arjessa tämä tarkoitti:

• kuormittavia työtilanteita

• liian pitkiä jaksoja ilman palautumista

• jatkuvaa suorittamista

• rajojen puutetta

• ihmissuhteita, jotka pitivät hermoston aktiivisena

• elämänvaiheita, joista en osannut irrottautua ajoissa

Hermosto ei tehnyt eroa menneen ja nykyisen välillä – se toimi oppimansa mukaan.
Ja kun elämä kuormitti, se vahvisti samaa kaavaa: valppaus → ylivireys → unettomuus.

Unettomuus ei siis tullut “takaisin”.
Se ei ollut poikkeus tai kriisi.
Se oli seuraus siitä, että hermosto jatkoi vanhaa rooliaan uusissa tilanteissa.

3. Ultraprosessoitu ruoka – kun keho ei saa signaalia rauhoittua

Kun hermosto käy valppaana, ruoka vaikuttaa siihen voimakkaammin.

Ultraprosessoidut tuotteet aiheuttavat:

• nopeat verensokerin heilahtelut

• stressihormonien nousun

• suoliston ärsytystä ja tulehdusta

• hermoston ylikuormitusta

Käytännössä keho tulkitsee tämän niin, että ollaan hälytystilassa.

Jos syö paljon nopeita hiilareita, valmispakattuja välipaloja, energiapatukoita, edullisia eineksiä tai makeutettuja tuotteita, hermosto ei saa rauhoittavaa signaalia.
Se jää päälle – juuri silloin, kun pitäisi laskea kierroksia.

Unettomuus on tällöin lähes väistämätöntä.

4. Matalat ferritiinit – hermoston energiavarasto tyhjänä

Ferritiini on paljon enemmän kuin rautavarasto.
Se on hermoston ja hormonijärjestelmän polttoaine.

Kun ferritiini on matala, seuraa:

• heikko stressinsieto

• levottomuus

• huono lämmönsäätely

• katkonaista unta

• vaikeus nukahtaa

• yöllisiä heräilyjä

• aivojen “kohinaa”, vaikeus rauhoittua

• hermoston ylivireys pienimmästäkin ärsykkeestä

Jos ferritiini on alhainen, on melkein mahdotonta saada unta paremmaksi, vaikka tekisi kaikki rutiinit täydellisesti.

Itse huomasin tämän todella konkreettisesti:
vasta kun ferritiinit nousivat, hermosto alkoi rauhoittua ja yöuni muuttui tasaisemmaksi.

Kun nämä yhdistyvät, unettomuus ei ole “yksi ongelma” – vaan kokonaisuus

• varhainen valppaus

• aikuisuuden kuormitus

• ultraprosessoitu ruoka

• matala ferritiini

Kaikki nämä vetävät hermoston samaan suuntaan:
pysy hereillä. älä rauhoitu. varo. skannaa.

Unettomuus ei tällöin ole oire – se on hermoston johdonmukainen yritys selviytyä.

Ja tämä oli mulle ehkä tärkein oivallus koko prosessissa.

En koskaan ollut “huono nukkumaan”.
En ollut tehnyt mitään väärin.
En ollut heikko enkä kontrolloimaton.

Mun hermosto vain teki sitä, minkä se oli oppinut jo pienenä – ja se jatkoi samaa kaavaa niin kauan kuin elämä ja keho tukivat sitä.

Hyvä uutinen: hermosto oppii myös päinvastaisen mallin

Hermosto ei ole pysyvä.
Se on plastinen, muovautuva ja oppiva.

Kun sille antaa uudet signaalit, se alkaa muuttaa toimintaansa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

1. Iltarutiinit eivät ole temppuja – ne ovat hermoston uudelleenkoulutusta.
Ennakoitavuus rauhoittaa.

2. Ravinto ei ole kaloreita – se on hermoston viesti.
Lämmin ruoka, tasaiset verensokerit, vähemmän ultraprosessoitua.

3. Ferritiini pitää nostaa – muuten hermosto ei rauhoitu.
Ilman tätä “unijärjestelmä” ei toimi.

4. Rajat eivät ole tapoja – ne ovat hermoston suojarakenne.
Kun elämän kuormitusta pienennetään, hermoston valppaus laskee.

5. Kehon kautta tehdyt harjoitukset ovat avain:
– hidas hengitys
– painopeitto
– lämmin suihku
– pitkä uloshengitys
– kehon laskeutumisharjoitukset

Keho kertoo hermostolle, että nyt saa nukkua.

Loppuun vielä yksi tärkeä asia

Mä myös tiedostan, että nämä mun ohjeet ovat tässä kohtaa hyvin pintatasoisia. Helpommin sanottuja kuin tehtyjä.
Unettomuus ei ratkea yhdellä listalla eikä yhdellä iltarutiinilla.
Se on kokonaisuus, joka pitää purkaa kerros kerrallaan – kehon, hermoston, ravinnon, rautavarastojen ja elämäntilanteen tasolla.

Ja koska mä itse olen kulkenut tätä polkua vuosikaudet sekä ammattilaisena että unettomana, mä tiedän miten monimutkainen ja herkkä aihe tämä on. Siksi teen tästä aiheesta täysin uuden verkkokurssin, joka ei ole mikään nopea vinkkilista, vaan oikeasti syvällinen ja käytännönläheinen kokonaisuus hermoston rauhoittamisesta ja unen palautumisesta.

Jos haluat lisää ohjeita, harjoituksia ja konkreettisia työkaluja, seuraa mua – mä jaan tästä lisää.

Ja vielä pieni huomio:
älä osta sitä mun vanhaa unettomuuskirjaa, joka edelleen pyörii joissain verkkokaupoissa. En suosittele sitä enää, koska se ei ole kokonaisuus. Tämä uusi ymmärrys ja uusin tutkimustieto ovat menneet ihan eri suuntaan.
Tämä uusi juttu, mitä teen, perustuu siihen, mitä olen oikeasti oppinut hermostosta, rajojen merkityksestä ja siitä, miten uni palaa silloin, kun koko järjestelmä hoidetaan, ei pelkkää pintaa.

Tämä on vasta alku – mutta tästä tulee kokonaisuus, joka tekee oikeasti eron.