Miksi puhuminen on niin vaikeaa?

Moni ihminen pelkää yhtä asiaa enemmän kuin riitaa – rehellistä puhetta.

Kun jokin asia painaa, olisi helpointa nostaa se pöydälle, mutta silloin jokin sisällä jarruttaa:
“Mitä jos toinen loukkaantuu?”
“Entä jos minua ei ymmärretä?”
“Ehkä on parempi olla hiljaa.”

Ja niin me jätämme sanomatta.
Hiljaisuus alkaa kasvaa väliin, ja pian se muuttuu etäisyydeksi. Työyhteisöissä, parisuhteissa, ystävyyksissä – kaikkialla, missä ihmiset ovat tekemisissä.

Miksi puhuminen on vaikeaa?

1. Pelko hylätyksi tulemisesta.
   Kun otamme jotain puheeksi, asetamme itsemme alttiiksi. Rehellinen puhe on riski – se voi johtaa torjuntaan tai siihen, ettei toinen ymmärrä. Ihminen suojaa itseään välttelemällä.

2. Opittu malli: “älä tee numeroa.”
   Moni on kasvanut ympäristössä, jossa tunteita ei käsitelty vaan lakaistiin maton alle. Aikuisena tämä näkyy siinä, ettei uskalleta puhua vaikeuksista, vaan toivotaan, että ne katoavat itsestään.

3. Puuttuvat sanat.
   Jos ei ole tottunut nimeämään omia tunteitaan, on vaikea pukea niitä sanoiksi. Tällöin turhautuminen voi purkautua passiivisena ilkeytenä, sivalluksina tai ryhmän sisäisenä syrjintänä.

4. Pelko menettää kasvot.
   Varsinkin työelämässä moni välttelee keskustelua, ettei näyttäisi heikolta, virheelliseltä tai tunteelliselta. Hiljaisuus tuntuu turvallisemmalta kuin inhimillisyys.

Mikä auttaisi?

• Turvallinen tila puhua.
  Puhuminen ei synny pakolla vaan luottamuksesta. Kun joku näyttää esimerkkiä ja osoittaa, että asioista saa puhua ilman häpeää, muut seuraavat perässä.

• Harjoittelu.
  Rehellisyys on taito. Sitä voi harjoitella aloittamalla pienestä: “Tämä asia mietityttää minua” tai “Saisinhan kertoa, miltä tämä tuntui?”

• Kuunteleminen.
  Kun joku uskaltaa avata suunsa, tärkeintä on, ettei toinen kiirehdi korjaamaan, selittämään tai puolustautumaan. Kuunteleminen on se hetki, jolloin ihminen voi kokea tulevansa nähdyksi – ja silloin kaikki muuttuu.

• Yhteisöjen peili.
  Työyhteisöt ja ryhmät tarvitsevat peilausta: mitä me palkitsemme, mitä me sallimme, mistä vaietaan? Ilkeily ja sivuun jättäminen ovat usein merkki siitä, ettei rehelliselle puheelle ole tilaa.

Lopulta kysymys ei ole vain puhumisesta, vaan rohkeudesta olla ihminen toisen ihmisen edessä.
Puhuminen on vaikeaa, koska se vaatii pysähtymistä, epämukavuutta ja myötätuntoa – mutta juuri siksi se on ainoa tie pois hiljaisuudesta, jossa väärinymmärrykset, kylmyys ja kiusaaminen kasvavat.