Johtajan ei tarvitse olla täydellinen.

Moni ajattelee, että johtajana pitäisi aina tietää, jaksaa, osata, vastata oikein, olla esimerkki – ihan joka asiassa. Ja sehän on ihan mahdoton rima. Kun tuon vaatimuksen päästää käsistään, tapahtuu jotain tärkeää:

1. Inhimillisyys luo luottamusta

Kun johtaja uskaltaa näyttää, ettei ole täydellinen – vaikka myöntää että mokasi tai ei tiedä vielä vastausta – syntyy luottamusta. Ihmiset ei kaipaa jumalaa, ne kaipaa ihmistä. Sellaista, johon voi samaistua ja jonka rinnalla voi olla oma itsensä. Täydellisyys voi nimittäin tuntua etäiseltä ja kylmältä.

2. Johtaja saa hengittää

Jos koko ajan pitää olla esittävä roolia, jää helposti yksin. Kun uskaltaa olla keskeneräinen, voi hengittää vapaammin. Voi kysyä apua, voi sanoa että nyt väsyttää, voi ottaa aikaa itselleen. Se tekee johtamisesta kestävää – pitkällä tähtäimellä.

3. Muutkin uskaltaa olla epätäydellisiä

Johtajan esimerkki heijastuu koko tiimiin. Jos pomo uskaltaa olla rehellinen omista rajoistaan, se antaa muillekin luvan tehdä samoin. Virheet ei pelota, palaute ei ole uhka, yhteistyö helpottuu. Se ei tarkoita huolimattomuutta – vaan ilmapiiriä, jossa oppiminen on mahdollista.

4. Rima siirtyy kohti realistista

Täydellisyyden tavoittelu vie energiaa vääriin asioihin. Kun johtaja hyväksyy sen, ettei voi olla kaikkea kaikille, voi keskittyä olennaiseen: suunnan näyttämiseen, ihmisten tukemiseen, päätösten tekemiseen ja epävarmuuden sietämiseen. Ei tarvitse olla paras, tarvitsee olla tarpeeksi hyvä – ja rehellinen.

Helpotus piilee siinä, että voi lakata esittämästä.
Voi olla johtaja, joka ei ole valmis tuote – vaan ihminen, joka kasvaa, kuuntelee ja johtaa omalla tavallaan.

Ja jos joskus meinaa unohtua, voi muistuttaa itselleen lempeästi:
"Mun ei tarvitse olla täydellinen – mun tarvitsee olla läsnä."

Haluatko tästä blogitekstin rungon, vähän tarinallisemman version vai jonkun konkreettisen "näin se näkyy arjessa" -tyylisen kirjoituksen?